Arvostelu: Deus Exin peililaseissa heijastuu nykypäivän rumuus

Arvostelu: Deus Ex: Mankind Divided

Deus Ex: Mankind Divided osoittaa ettei kyberpunk ole kuollut, eikä myöskään toinen menneen vuosikymmenen genre, FPS:n ja roolipelin älykäs sekoitus.

Vuoden 2029 lähitulevaisuuteen sijoittuvassa tarinassa nähdään tarkka heijastus nykymaailmasta, kuten kunnon tieteistarinaan kuuluu. Lähes koko juoni sijoittuu Prahan kaupunkiin, jonka kaupallisen sliipatun julkisivun takaa paljastuu jatkuvasti ruman dystooppinen todellisuus. Terrorismi ja kansalaisoikeuksien polkeminen ovat arkipäivää.

Kaupungissa on käynnissä “mekaaninen apartheid”: Itseään keinosiirrännäisillä ja implanteilla muokanneet ihmiset on rodullistettu vihatuksi alaluokaksi, kun vielä vähän aikaa sitten he olivat yksityistämisellä ja sääntelyn purkamisella vaurastuneen kaupungin talouskasvun moottori. Nyt heitä odottaa pakkosiirto keski-eurooppalaisen rakennusfirman tilaustyönä 3d-tulostamaan ghettoon.

Asetelmassa yhdistyy kaksi aikamme kapitalismin keskeistä ristiriitaa: yhtäältä tuotantovälineiden teknologisen kehityksen ajaminen ohi yhteiskuntajärjestelmän kehityksestä, ja toisaalta työväenluokan ja köyhälistön globalisaatio sortoa ja riistoa pakenevien, parempaa elämää yli rajojen etsivien siirtolaisten joukoksi.

Uusliberalismissa maahanmuuttajia tarvitaan kun on halvan työvoiman tarve, mutta heitä potkitaan armotta päähän heti kun rupeavat vaatimaan oikeuksiaan. Pääomien vapaa liikkuvuus ei tuokaan vapautta ihmiselle, vaan lisää muureja, ghettoja, rajoja ja piikkilankaa.

Tosimaailmassa Unkari ilmoitti juuri aikovansa pidättää kaikki maahan saapuvat turvapaikanhakijat ja seinien rakentelu on Itä-Euroopan lisäksi muotia muuallakin.

* * *

Deus Ex -sarjan muut perinteiset teemat, informaatiota hallitseva vakoiluyhteiskunta ja kaikkialla vaikuttavat yläluokan hyvävelikerhojen salajuonet ovat itse asiassa olleet pelin alkupuolella enemmän taka-alalla, joka on narratiivisestikin hyvä ratkaisu. Ensin asetetaan vahvasti tunnelma ja esitellään pelaajalle huolella maailman tila ennen kuin siirrytään maailmaa järisyttäviin juonenkäänteisiin.

Tätä ei ymmärretty laisinkaan esimerkiksi Deus Ex: Invisible Warissa, jossa kirjaimellisesti heti ensimmäisen nurkan takana odotti kaiken muuttava salaliiton paljastuminen.

Kaikkialla toki näkyy vilahduksia kulissien takaa tapahtuvista juonitteluista: uutislähetyksissä tuttu miljardööri-filantrooppi Bob Page kehittelee pyyteettömyyttään biotekniikkaa ja avaruusteknologiaa, aina välillä lahjoittaen hyväntekeväisyyteen. Viatonta hymyä hymyilevän, maailmaa pyörittävän suurkapitalistin hahmolle voi helposti kuvitella mielessään Elon Muskin tai Bill Gatesin kasvot.


Alkuperäinen Deus Ex ennusti aikoinaan terroristi-iskut New Yorkiin ja siitä seuraavan terrorismin vastaisen sodan. Juoneen nivoutuu olennaisesti myös eksentrinen miljardööri, joka haluaa tarjota kaikille ilmaisen, rajattoman nettiyhteyden.

Suuria tapahtumia lujempaa tunnekeskuksiin iskevät joka puolella avautuvat arkielämän tragediat. Paperittoman ihmisen ahdinko poliisirepression ja hämärämaailman välillä välittyy hyvin sivutehtävien yksityiskohdissa. Vaikka päähenkilö on periaatteessa poliisiviranomainen, liikutaan jatkuvasti moraalin ja oikeuden harmaalla alueella. Rikollisen ihmissalakuljetusoperaation voi estää, mutta samalla riistää armoa anelevalta salakuljetettavalta viimeisen oljenkorren elämässä. Jokaiseen kohtaamaansa epäoikeudenmukaisuuteen on mahdotonta puuttua.

Pahiksia voi myös mättää turpaan ja ampua surutta, mutta se on aina pelaajan oma valinta, eikä siihen ole kertaakaan vielä pakotettu. Siinä missä Fallout 4:n juoni vaati pelaajaa lahtaamaan röykkiöittäin ihmisiä ilman sen kummempaa ajatustyötä, Deus Exässä en ole vielä tappanut ketään. Tällä pienellä kikalla pelihahmot muuttuvat tykinruuasta oikeiksi ihmisiksi.

Loppupelistä on vielä vaikea sanoa mitään, mutta odotukset ovat korkealla. Tehtyjen valintojen pitäisi näkyä myös tarinan loppuratkaisussa. Se on kuitenkin selvää, että Blade Runner -jatko-osan pitää yrittää tosissaan, jos se haluaa tulla kruunatuksi tämän vuosikymmenen ykköseksi kyberpunk-tarinoiden kategoriassa.

* * *

Omaa lisämakuansa tapahtumien todenmukaisuuteen tuovat pelin ulkopuolella näkyvät ilmiöt, kuten se että julkaisija päätti aivan loppuvaiheilla lisätä mukaan idioottimaista mikromaksukrääsää joilla voit maksaa itsesi ohi hahmonkehityksen ja rikkoa juonen, sekä Season Pass -pelleilyä, jossa osa pelistä on lohkaistu maksullisiksi lisäosiksi. Ahneet, kaikkialle lonkeronsa ulottavat ja havaintomaailmaamme kontrolloivat suuryhtiöt eivät ikävä kyllä ole vain fiktiota.

(Kuvitelkaa muuten joku muu taiteenmuoto jossa toimittaisiin tällä tavalla: huippukirjailija tekee ensin mestariteoksen, ja julkaisija päättää sitten julkaista version, jossa päähahmo muuttuu yli-inhimilliseksi heti alussa. Lisäksi keskellä kirjaa on tyhjiä lukuja, jotka pitää hankkia myöhemmin ostettavana lisäliitteenä.)

Ulkopelillisistä asioista kertoo myös venyvä ja paukkuva tekniikka. PC-käännöstä tehtäessä on selvästi tullut kiire. Ihmisiä ja kaupungin yksityiskohtia ilmestyy tyhjästä, DirectX 12:lla sumuefektien geometria muuttuu läpinäkymättömiksi todellisuuden läpi työntyviksi tasoiksi ja ruudunpäivitys yskii pahasti. Tämä on myös ensimmäinen peli, jossa klassinen harjoittelua varten tehty ampumarata-osuus on onnistuttu mokaamaan niin pahasti, että se kaataa koko roskan suoraan työpöydälle.

Näihin ominaisuuksiin voi tietenkin suhtautua kyberpunk-henkisesti roolipelaten: ei ihme, jos sankari jonka päähän on asennettu kaikenlaista kokeellista tekniikkaa kokee todellisuuden hetkittäin epätasaisen pätkivästi. Niinhän me kaikki.

* * *

Jälkikirjoitus: Ulkoisten paineiden tuoma kiire näkyy mitä ilmeisimmin myös siinä, että juonenkuljetuksessa peli pudottaa pallon juuri kun kovin vaihde saadaan silmään.

Asetelma pedataan maittavasti, mutta pelaajan vihdoin päästessä maailmaa järisyttävän salaliiton selvittämisessä niskan päälle, peli yksinkertaisesti loppuu kuin seinään — ja loput sitten DLC:nä, jos ollenkaan. Tämä osaltaan rikkoo myös aikaisempien valintojen merkityksen ja on taiteellisesti suorastaan rikollista.

Pelkästään tästä syystä, ja yhdistettynä peliä riivaaviin teknisiin ongelmiin, Deus Ex: Mankind Divided ei yllä parhaaksi kyberpunk-eepokseksi koskaan. Siitä huolimatta epätäydellisenäkin se tarjoilee pitkiin aikoihin maukkaimman katsauksen siihen mitä pelaaminen voi narratiivin ja immersion saralla parhaimmillaan olla.